Oppimisen olohuone aikuisille

”Ikinä ei kannatta antaa periksi eikä lannistua vastoinkäymisistä. Kaikilla on oikeus opiskella korkeakoulussa ja haaveilla akateemisesta urasta, vaikka olisikin todettu oppimisvaikeuksia”, kannustaa Anna Brentnall.

”Oppimisen olohuoneessa olen oppinut uuden ajattelutavan: välillä pitää painaa jarrua”, kuvailee oikeustieteiden opiskelija Anna Brentnall Itä-Suomen yliopistosta, miten Oppimisen olohuone on vaikuttanut hänen tapaansa opiskella.

Elinikäisen oppimisen keskus on Joensuun seudun erilaiset oppijat ry:n hanke, joka on syntynyt valtakunnallisen Taitotuunaajat-hankkeen tulosten pohjalta. Hanke jatkaa saumattomasti Taitotuunaajat -hankkeen aloittamaa Oppimisen olohuoneen toimintaa. Oppimisen olohuone on sekä paikka, jossa aikuisilla on mahdollista kehittää omaa oppimistaan, että kokonaisvaltainen menetelmä, jolla aikuiset kohdataan oppijoina.

Miia Lund on yksi Oppimisen olohuoneen oppimisvalmentajista Elinikäisen oppimisen keskuksessa. Keskus tarjoaa perustaitojen vahvistamiseen yksilöohjausta, työskentelytiloja sekä mahdollisuuden työskennellä tuetusti ja vertaistukea.

Toiminta on maksutonta ja tarkoitettu opiskeleville, työssäkäyville, työttömille ja työelämän ulkopuolella oleville aikuisille, jotka tarvitsevat tukea perustaitojensa vahvistamisessa. Miia Lundin mukaan kaikista kohderyhmistä on ollut osallistujia Oppimisen olohuoneessa, mutta eniten kävijöinä on opiskelijoita.

Anna Brentnallilla on diagnosoitu oppimisvaikeuksia jo peruskoulun aikana ja hänellä on korkeakouluopintoihin tehty päätös yksilöllisistä opintojärjestelyistä. Korkeakouluissa on vielä runsaasti vaihtelevuutta siinä, miten luennoitsijat huomioivat opiskelijoiden oppimisvaikeudet. Tilanne johtuu osittain siitä, että erityisopetus on korkeakouluissa suosituksena, ei lakimääräisenä, ja luennoitsijoiden tieto oppimisvaikeuksista on vielä henkilösidonnaista. Toiset luennoitsijat huomioivat oppimisvaikeuksiset opiskelijat paremmin kuin toiset. Lundin mukaan välillä vielä tapaa ajattelua, että jos opiskelija on edennyt korkeakouluun saakka, ei hänellä voi olla oppimisvaikeuksia.

Oppimisen olohuoneesta etsitään tukea oppimismenetelmiin ja ajan hallintaan

Aikuisikään mennessä oppimisvaikeuksia kokevat henkilöt ovat usein oppineet kompensoimaan haasteitaan omilla vahvuuksillaan. Silti oppimisvaikeudet voivat ilmetä vasta aikuisiällä muun muassa ammatinvaihdoksen tai uusien opintojen myötä. Korkeakouluopintojen aikana tehdään opiskelijoille muun muassa lukivaikeus- ja muita oppimisvaikeusdiagnooseja. Aikuisiän vaikeudet nousevat esiin usein nivelvaiheissa ja muutoksissa arjessa, opinnoissa tai työssä.

Oppimisen olohuoneen tarjoama tuki on vapaaehtoista ja yksilöllistä, jokaiselle kävijän oman tarpeen pohjalta suunniteltua. Oppimisvalmentaja ei neuvo kävijää, vaan keskustelee hänen kanssaan aiheesta. Ensin pitää saavuttaa luottamuksellinen suhde, ennen kuin voidaan paneutua oppimista kaihertaviin ydinkysymyksiin. Anna korostaa, että hän ei olisi ilman luottamusta Miiaan uskaltanut noudattaa hänen neuvoansa painaa jarrua kasaantuvien oppimisvaikeuksien keskellä. Miia kertoo, että Annan haaste oli sama kuin usein opiskelijoilla. He kokevat raskaiksi suuret oppimateriaalimäärät ja ydinkohtien löytäminen niistä on vaikeaa. He tarvitsevat tukea oppimismenetelmissä, joiden harjaantumisen myötä he oppivat myös luottamaan luennoitsijoiden laatimiin tiivistelmiin ja käyttämään niitä hyödyksi. Varsinkin hitaat lukijat rasittuvat ja ahdistuvat, kun he eivät ehdi lukea kaikkea kurssimateriaalia.

Anna toteaa: ”Aluksi jännitti lukea pelkät tuntimuistiinpanot ja diat kokeeseen.” Myöhemmin, kun hän oli tottunut ajatukseen, tuntuu kokeeseen valmistautuminen helpommalta. Miia jatkaa, että jos opiskelija on oppimistilanteessa stressaantunut, on oppiminen vaikeampaa ja hän toteuttaa alitajuisesti pelkoaan olla oppimatta. Anna on muuttanut tapaansa opiskella. Nykyisin hän lukee pitkien rupeamien sijaan aineistoa lyhyissä jaksoissa ja käyttää äänikirjoja lukemisen tukena. Hän myös kertaa oppimaansa suullisesti, tiivistämällä asiakokonaisuuksia omin sanoin.

Oppimisen olohuoneen työpisteillä asiakkaat voivat työskennellä itsenäisesti. Tukea saa halutessaan oppimisvalmentajalta.

Ajanhallinta voi olla aikuisille yhtä vaikeaa kuin lapsille ja nuorille. Oppimisen olohuoneessa Miia toteaa aiheen tulleen tavalla tai toisella kaikkien kävijöiden kanssa esille. Tietotekniikka ja älypuhelimet tukevat oppimista ja niissä on monia hyviä, niin sanottuja helppokäyttöominaisuuksia, joilla oppimista voi helpottaa. Tekstiä voi esimerkiksi sanella ja kuunnella. Kääntöpuolena on, että niistä löytyy paljon houkuttelevia vaihtoehtotoimintoja. Olemme tottuneet siihen, että kun jotain juolahtaa mieleen, voi asian tarkistaa selainhausta. Kun ajatukset lähtevät opiskellessa harhailemaan, voi oppija pitkänkin ajan kuluttua huomata surffaavansa tiedonvaltatiellä, mutta ihan eri kaistalla kuin oli tarkoitus.

Tieto on pirstaleista. Sitä on helposti ja paljon saatavilla. Tiedon jäsentämiseen ja erilaisten oppimistehtävien työstöön käytettävä aika ovat asioita, joihin opiskelijat kaipaavat suunnitelmallisuutta. Oppimisvalmentaja Miia Lundin mukaan näihin haasteisiin haetaan usein tukea Oppimisen olohuoneesta. Ajanhallinta osoittautuu kompastuskiveksi, joka heijastuu opiskelijan tekemisiin muina haasteina.

Rohkeutta on kysyä apua

Oppimisvaikeudet ovat yleisiä: joka viides suomalainen kokee jonkinlaisia oppimisvaikeuksia. Kapea-alaisia oppimisvaikeuksia, joista lukivaikeus on yleisin, esiintyy riippumatta sosioekonomisesta asemasta tai koulutustasosta. Toisin sanoen, korkeakouluopiskelijoiden ja korkeakoulujen henkilöstön keskuudessa niitä esiintyy samalla tavalla kuin monissa muissa ammateissa.

En tiedä olisinko selvinnyt lukukaudesta ilman Oppimisen olohuoneen tukea”, Anna toteaa. Takana on COVID–19-pandemian vuoksi etäopetuksena toteutettu kevätlukukausi. Pandemia muutti monen oppijan työskentelytapoja. Osalle omassa rauhassa työskentely sopi, osalle se toi lisähaasteita. Anna jatkaa, ”Jos itsellä on vaikeaa opinnoissa, avun hakeminen tuntuu vaikealta. Tiedän sen itsestäni. Hakekaa kuitenkin apua, sitä on aina tarjolla.” Miia on samaa mieltä ja toteaa, että Oppimisen olohuoneessa kynnys on todella matala. Kynnystä alentaa, että se ei ole oppilaitoksen tai työnantajan tarjoamaa toimintaa. ”Joillekin voi riittää yksi ohjauskerta, jossa käydään omia menetelmiä läpi. Toiset käyttävät Oppimisen olohuonetta aina tarvittaessa tai muutaman kerran jaksoissa. Me ohjaajat pyrimme tekemään itsestämme tarpeettomia. On hyvä muistaa, että Oppimisen olohuoneeseen voi aina tarvittaessa ja tilanteen muuttuessa palata.”

Joensuun seudun erialiset oppijat ja Oppimisen olohuone tekevät yhteistyötä alueen oppilaitosten kanssa. Yhteistyötä kehitetään yhdessä ja opiskelijoilta on saatu hyvää palautetta. Anna Brentnall kannustaa opinnoista haaveilevia henkilöitä, jotka kokevat oppimisvaikeuksia, hakemaan rohkeasti opiskelemaan. ”Ikinä ei kannata antaa periksi eikä lannistua vastoinkäymisistä. Kaikilla on oikeus opiskella korkeakoulussa ja haaveilla akateemisesta urasta, vaikka olisikin todettu oppimisvaikeuksia. Ne eivät estä oppimasta uutta, jokaisen on vain löydettävä itselleen sopiva tapa oppia ja opiskella”, hän kannustaa.

Oppimisen olohuone lainaa asiakkaille oppimisen apuvälinereppuja. Oppimisen apuvälineiden käyttöä voi harjoitella kotona ja kokeilla, mitkä toimivat parhaiten, ennen kuin hankkii omia oppimisen apuvälineitä.