Jenna Välimäki

Oppimisvaikeus voi olla myös vahvuus

”Muut oppivat nopeammin, toiset oppivat ja minä en. Koin, että en kuulu joukkoon ja oli tyhjä olo. Musta tuntu, että en kuulu tähän yhteisöön.” Jenna Välimäki

Kokemusasiantuntijana Jenna Välimäki haluaa antaa kasvot erilaiselle oppijalle ja tuoda esiin, että jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön ilman jännitteitä. Erilaisuuden häpeästä kumpuava osattomuuden tunne voi vaikuttaa opintoihin ja minäkuvaan oppijana vielä aikuisena.

Jenna Välimäelle toimiminen Erilaisten oppijoiden liiton kokemusasiantuntijana on antanut vertaistukiyhteisön, jossa hän voi ilman jännittämistä olla oma itsensä ja tasa-arvoinen muiden kanssa.

Jennan oppimisvaikeus, kehityksellinen kielihäiriö, diagnosoitiin jo lapsena. Hänellä ei ole lukivaikeutta, mutta hänellä on ajoittain luetun ymmärtämisen vaikeutta ja vaikeus hahmottaa erityisesti konkreettisesta käsitemaailmasta etäällä olevia asioita. Juuri luettujen asioiden mieleen palautumisessa hän kokee haasteita. Kehityksellisessä kielihäiriössä (DLD, Developmental Language Disorder) lapsen kielellinen toimintakyky ei kehity iän ja muun kognitiivisen kehityksen mukaisesti.

Kuntoutussäätiön neuropsykologian erikoispsykologi, Johanna Nukarin mukaan puutteellinen kielen kehitys voi hankaloittaa lapsen oppimista. Jos lapsella ei ole riittävää sanavarastoa hänen on vaikea ilmaista itseään tai käsitellä tunteitaan sisäisen puheen avulla. Myös ohjeiden ymmärtäminen ja noudattaminen voi olla vaikeaa. Samoin esimerkiksi abstraktien käsitteiden hallinta ja luetun ymmärtäminen voi olla haasteellista.

Jenna kertoo, että jo vuoden vanhana hänessä oli ollut jo havaittavissa poikkeavuutta. 2- vuotisneuvolassa kiinnitetty huomiota siihen, ettei sanoja ole tullut. 5-vuotisneuvolassa todettu puheenkehityksen viive, joka myöhemmin jatkotutkimuksissa diagnosoitiin kehitykselliseksi kielihäiriöksi, jota esiintyy noin seitsemällä prosentilla lapsista.

Oikeanlaisella tuella on merkitystä

Jenna Välimäen perhe asui pienellä paikkakunnalla, jossa oikeanlaista kuntoutusta oli vaikea saada. Ennen koulun aloittamista, Jenna kävi vuoden erityiskoulussa, jossa hän oppi puheen tueksi tukiviittomia. Seitsemänvuotiaana hän aloitti ensimmäisen luokan muiden ekaluokkalaisten kanssa yleisopetuksessa. Alussa koulu sujui hyvin, koska hän oli ennen koulun alkua harjoitellut lukemista. Jenna muistaa pian kuitenkin hankaluuksien alkaneen. Miellyttävät oppimiskokemukset katosivat. Myös opettajalta puuttui kokemusta tukea oppilasta, jolla on kehityksellinen kielihäiriö.

Ennen kuin Jennan diagnoosi oli varmistunut, kodin tukena oli kuntoutusryhmä, mutta diagnoosin vahvistuksen jälkeen tuki päättyi ja Jenna koki, että hän ja vanhemmat jäivät asian kanssa tyhjän päälle. Jennan tukena oli alakoulussa yksilöity matematiikan ja englannin opetus. Opetuksen käytännön toteutus sai kuitenkin Jennan tuntemaan itsensä erilaiseksi ja yksinäiseksi oppimisvaikeuksiensa kanssa.

Jenna oli omassa luokassa myös englannin ja matematiikan tunneilla, mutta hänellä oli erilaiset oppikirjat kuin luokkakavereilla. ”Häpesin kirjojani ja sitä, että opettaja pysähtyi tunnilla pulpettini viereen selittämään minulle vaikeaa asiaa, mutta toisille oppilaille helppoa. Valehtelin hänelle, että ymmärsin, vaikka en ymmärtänyt, jotta opettaja jatkaisi matkaa, eikä kiinnittäisi minuun huomiota”, Jenna muistelee.  Hän jatkaa: ”Muut oppivat nopeammin, toiset oppivat ja minä en. Koin, että en kuulu joukkoon ja oli tyhjä olo. Musta tuntu, että en kuulu tähän yhteisöön”.

Oppimiskokemukset heijastuvat itsetuntoon ja minäkuvaan oppijana

Koulun edettyä viidennelle luokalle Jennan äiti huomasi, että Jenna itsetunto oli heikko ja kuormittuneisuus alkoi näkyä. Koulutyöhön meni kohtuuttoman paljon aikaa. Lisäksi Jenna alkoi noudattaa liiankin pikkutarkasti ohjeita ja sääntöjä selvitäkseen asioista.  Asia hoidettiin koulussa siten, että Jenna sai esimerkiksi historiasta vähemmän koulutehtäviä kuin muut oppilaat. Vaikka alakoulussa Jennalla oli diagnoosi ja teknisesti opetusta tuettiin, Jenna koki, että vain yksi opettajista osasi myös empaattisesti kohdata hänet ja kannustaa oppimisessa. Valitettavasti opettaja oli Jennalla vain kolmannella luokalla. Jenna kertoo, että luokassa hänen energiansa meni siihen, että peitteli omia heikkouksiaan ja jännitti oppimista, opettajaa ja muita oppilaita. Jenna ei ollut tavannut muita lapsia, joilla oli oppimisvaikeuksia ja yritti sinnikkäästi pärjätä mukana.

Viidennellä luokalla Jenna pääsi yllättäen osallistumaan keskussairaalassa toteutettavaan lasten kielihäiriötä koskevaan tutkimukseen. Tutkimuksen teki opinnäytetyötä tekevä opiskelija, joka tutkimuksen jälkeen suositteli jatkoksi 20–30 kerran neuropsykologista kuntoutusta, mikä tukisi kielellisten taitojen ja opiskelustrategioiden vahvistamista sekä lujittaisi itsetuntoa. Jenna aloitti käymään 6. luokalla neuropsykologisessa kuntoutuksessa, mikä toteutettiin alussa viikoittain yläasteelle siirtymisvaiheessa, jota sitten harvennettiin lukuvuoden edetessä. Ilman tätä sattumanvaraista opiskelija tutkimusta, hän olisi jäänyt todennäköisesti ilman kyseistä kuntoutusta. Vaikka kuntoutus auttoi Jennaa, oli kuntoutusjakso kuitenkin Jennalle raskas. Hän kävi kuntoutuksessa koulupäivien jälkeen toisella paikkakunnalla.

Yläkoulussa Jennalla jatkui yksilöityopetus matematiikasta, englannin ja ruotsin kielestä. Tämä ei vaikuttanut enää hänen itsetuntoonsa niin paljon kuin aiemmin. Yksilöidyillä tunneilla hän sai opiskella toisessa tilassa, missä vertaaminen toisten oppilaiden osaamiseen poistui ja stressi väheni. Sen sijaan suorituspaineet liikunnassa pahenivat yläasteella.  Esimerkiksi joukkuelajit olivat Jennalle, koska ne vaativat nopeaa reaktio- ja hahmottamiskykyä. Hän koki olleensa ala-asteella motorisesti kömpelömpi kuin muut, mutta yläasteella tilanne paheni, sillä tunnit yhdistettiin rinnakkaisluokkalaisten kanssa, joista suurin osa harrasti vapaa-ajallaan yleisurheilua.

Neuropsykologian erikoispsykologi, Johanna Nukarin mukaan ympäristö voi vaikuttaa siihen, miten rasittavalta oppimistilanne tuntuu lapsesta. Lapsi voi kokea normaalin luokan hälyisänä tilana. Tämä kuormittaa lasta jo itsessään. Keskittymistä ja aikaa vaativasta oppimisesta tulee lapselle epämiellyttävä, hidas ja stressaava kokemus. Aikuisiällä muun muassa avokonttorit voivat tuntua vastaavanlaisilta hektisiltä ja hälyisiltä työympäristöiltä, jotka voivat lisätä työntekijöiden stressiä.

Omien vahvuuksien löytäminen on tärkeää

Oppimisvaikeudet tulivat myös näkyväksi heti ammatillisten opintojen alettua. Graafisen alan ohjelmat olivat kaikki englanniksi sekä tuli myös lisäksi uutta vierasta englanninkielistä ammattisanastoa. Tunneilla käytettiin Mac-koneita, jollaista Jenna ei ollut aiemmin käyttänyt. Hänellä ei ollut myöskään ennestään omaa tietokonetta, jota olisi käyttänyt päivittäin. Ainoastaan hänellä oli kokemusta vähän PC – tietokoneen käytöstä. Jennalla meni aikaa ja energiaa ohjeiden ja toimintojen etsimiseen ja pian hän huomasi putoavansa muun luokan rytmistä jälleen kerran. Tunneilla edettiin nopeasti asiasta toiseen. Luokkakaverit huomasivat sen ja huomauttelivat asiasta Jennalle. Lisäksi joillain luokkalaisilla oli oma tietokone, ja alaan kuuluvat graafisen alan ohjelmat jo opintojen alussa. Jenna aloitti opintonsa 0-tasosta ja koki valtavia suorituspaineita. Opintojen keskeytys kävi mielessä. Koulussa sattui olemaan erityisluokka, jossa opiskeltiin samaa alaa. Jenna päätti leimaantumisen pelosta huolimatta siirtyä luokkaan. Opinnot alkoivat sujumaan pienemmässä ja rauhallisessa luokassa ja lopulta hän valmistui vuonna 2012.

Siirtyminen työelämään sujui hyvin, koska Jenna sai uran aloitustyöpaikan työharjoittelupaikasta. Harjoittelun aikana hän oli ehtinyt rauhassa tutustumaan työympäristöön ja työtehtäviinsä. Työssä oli kuitenkin välillä tiukat aikataulut ja päällekkäisiä projekteja. Myös kiireiset ja hiljaiset ajanjaksot vaihtelivat satunnaisesti. Jennan luovuus alkoi kärsiä suorituspaineiden lisääntyessä, vaikka hänen oli kuitenkin helppo toimia tutussa ympäristössä.

Problemaattisuutta työhön tuli, kun hän myöhemmin yritti työllistyä samalle alalle uudelleen muutettuaan eri paikkakunnalle. Hän sai huomata, että vaikka ammattiala oli sama, eri paikoissa työskentelytavat olivat täysin erilaiset. Oli yhtäkkiä esimerkiksi sopeuduttava avokonttori tilaan ja töitä tehtiin tiukemmin ehdoin kuin ensimmäisessä luovan alan työpaikassa.

Työssä piti osata myös jotain sellaista, mitä erityisluokalla ei ollut opetettu eikä työtehtävää ollut aikaisemmassa työpaikassa.  Jenna alkoi pohtia, oliko hän erityisluokalla opiskellessaan jäänyt paitsi tietyistä ammattiin kuuluvista asioita. Jenna sinnitteli jälleen pärjätäkseen nopeassa työrytmissä, tällä kertaa osin ilman taitoja, joita hänelle ei ollut opetettu. Seurauksena oli lisääntynyt stressi ja loppuun palaminen. Työstä, jota hän rakasti tuli hänelle rankka kokemus.

Jenna oli valmistuessaan noin 20-vuotias. Ensin työ sujui hyvin, työympäristössä ja työkaverit huomioivat Jennan ja työohjelmistot olivat suomeksi, mikä helpotti työskentelyä, kun pystyi keskittymään oikeisiin asioihin. Graafisen alan hektisyys ja Jennan innokkuus veivät kuitenkin mennessään. Jossain vaiheessa Jenna huomasi, että vaikka pystyi työstämään useampaa projektia samanaikaisesti, hän ei voinut kuitenkaan vaikuttaa työtehtävien aikatauluihin.

Kehityksellisen kielihäiriö vaikutuksia aikuiselle

Aikuisena kielellinen kehityshäiriö tarkoittaa Jennalla, että hän edelleen ylikuormittuu hälyisässä työympäristössä eli avokonttoreissa. Ryhmätilanteissa hän tarvitsee aikaa kuullun viestin prosessointiin eli nopeat suullisesti annetut ohjeet ovat vaikeita hahmottaa, sisäistää ja muistaa. Sanoin oman vastauksen antamiseen hän tarvitsee aikaa miettiä, usein pikapalaverissä aihe oli vaihtunut, kun Jenna olisi ollut valmis kommentoimaan aihetta. Hän rakasti työtään graafisena suunnittelijana. Avokonttorin hälyisä työympäristö ja kiireiset aikataulut olivat vain liian kuormittavia hänelle. Graafinen ala on myös erittäin suhdanneherkkä ja lomautusten kautta Jennan työt päättyivät tuotannollisista syistä.

Jenna ei kuitenkaan antanut periksi. Hän haki uusia työpaikkoja, mutta nyt työn aloittamisen orientaatiojaksot olivat nopeita ja työ edelleen kuormittavaa. Haastatteluissa Jenna ei maininnut kehityksellisestä kielihäiriöstä, vaan hän kertoi tarvitsevansa enemmän aikaa muistaa ja oppia alaansa liittyvät asiat, koska välissä oli ollut myös pitkä tauko. Hän ajatteli, että kehityksellisen kielihäiriö diagnoosin kertominen lisää vain haastattelussa hämmennystä ja että hän ei saisi mahdollisuutta edes yrittää, sillä alalla oli muutenkin kova kilpailu työpaikoista.

Jenna sai uuden paikan, mutta työnantaja ei tiennyt hänen tuen tarpeesta, hän ei myöskään saanut sitä. Tuloksena oli jälleen ristiriita ajan tarpeesta nopeisiin työtehtäviin. Jenna kertoo, että periaatteessa alalla, jossa työn lopputuloksen visuaalisuus ratkaisee tulos tai ulos ajattelu on hänen mielestään, ristiriidassa työn sisällön kanssa. Hän joutui muutaman kerran irtisanotuksi ja vähitellen kierre vaikutti hänen taloudelliseen tilanteeseensa.

Vahvuuksien hyödyntäminen uudesta näkökulmasta

Jenna päätti vaihtaa alaa. Hän pääsi 2020 aloittamaan nuoriso- ja yhteisöohjaaja opinnot. Jenna kokee, että nyt hän voi tulevissa työtehtävissään hyödyntää sekä omia kokemuksiaan oppijana että luovuuttaan. Lisäksi hän kertoo, että asioilla on tapana järjestyä.

Osana hänen opintojaan oli verkkokurssi erilaisen tuen tarpeesta. Sen innoittamana hän etsi netistä tietoa ja päätyi Erilaisten oppijoiden liiton kokemusasiantuntijakoulutukseen. Vaikka Jennalla ei ole lukivaikeutta, mistä näkökulmasta Erilaisten oppijoiden liiton kokemusasiantuntijakoulutuksessa lähestytään oppimisvaikeutta, hän kokee saaneensa kokemusasiantuntijakoulutuksesta ensimmäisen kerran mahdollisuuden kohdata muita erilaisia oppijoita, jakaa kokemuksia ja saada vertaistukea. Vertaistukea, Jenna toivoo, että olisi saanut jo aiemmin. Sillä on vaikutusta itsetuntoon ja oman identiteetin käsittelyyn. Jenna jatkaa: ”Itse olen aina sopeutunut, kameleontti. Siinä kadottaa itsensä, kun yrittää sopeutua, vaihtaa väriä. Iän myötä alkaa hahmottamaan omat rajat, mutta silti olisi ollut kiva tietää jo aikaisemmin, että ei aina tarvitse ole ainoa, joka sopeutuu ja voi pyytää, että myös muut huomioivat minut.”

Nykyisissä nuoriso- ja yhteisöohjaaja opinnoissa Jennalla on erityinen tuki ja mahdollisuus erityisopettajan tukeen. Opinnot ovat suureksi osaksi itsenäistä työskentelyä ja omatoimisuutta vaaditaan enemmän kuin nuorten päiväopetuksessa. Covid -19 pandemia on tuonut opintoihin oman suolansa vähentämällä lähiopetusta. Jenna on huomannut, että kuormittuneisuus on koulun etäopetuksessa yllättäen vähentynyt, sillä siirtymä tilanteet sekä niihin kuuluvat sosiaaliset jutut ovat etätyöskentelyssä vähentyneet, jolloin ei tulee liikaa kuormittavia tekijöitä. Lähinnä korona on vaikuttanut jonkin verran työharjoitteluun.

Nopeat ryhmätyöt tuovat edelleen Jennalle tunnelukkoja ja ovat haastavia. Hän osaa nyt paremmin myös sanottaa, millaista tukea tarvitsee ja kertoa muun muassa ennen haastatteluamme toiveita, miten toivoo sen toteutuvan verkkopalaverina. Sosiaaliset tilanteet kuormittavat edelleen häntä, mutta hän itse osaa varautua niihin paremmin ja esittää tarvittaessa muille osallistujille toiveita, mikä tekee tilanteesta kaikille miellyttävämmän.

Johanna Nukarin mukaan rauhallinen ja keskittymistä tukeva työympäristö voi olla avuksi, jos kielellisessä toimintakyvyssä on haasteita. Oma rauhallinen työtila ja työohjeiden saaminen selkeästi sekä kirjallisesti että suullisesti ja tarvittaessa myös kuvina, on hyvä tuki. Ryhmätilanteet on hyvä rauhoittaa ja orientaatiot tehdä henkilökohtaisesti. Tällöin ohjattava henkilö uskaltaa ja pystyy paremmin kysymään tarkennuksia.

Jenna valmistautuu ryhmätilanteisiin ja keskusteluihin mielellään ennakkoon lyhyillä ohjeilla. Hän on myös kirjoittaa muistiin asioita, jotta keskustelun seuraaminen ja osallistuminen on helpompaa. ”Kirjoitan muistiin, mitä haluan sanoa, silloin en unohda juuri kyseisessä hetkessä sanoa, eikä mahdollinen jännittäminen ei estä osallistumasta,” hän lisää.

Kuntoutussäätiön neuropsykologian erikoispsykologi, Johanna Nukari