Uutta tutkimusta korkeakouluopiskelijoiden oppimisvaikeuksista

Korkeakouluopiskelijat ilmoittavat lukivaikeuksia ja muita oppimisvaikeuksia aiempaa useammin. Suomessa ei ole tällä hetkellä saatavilla virallisia tilastoja siitä, kuinka paljon tukea tarvitsevia opiskelijoita on korkeakouluissa. Tietoa erilaisista oppimisen vaikeuksista on kuitenkin kerätty erilaisissa opiskelijatutkimuksissa, mutta näitä tietoja ei ole juurikaan analysoitu tarkemmin.

Tässä artikkelissa esitellään lyhyesti erilaisten opiskelijatutkimusten tuloksia. Tarkastelun kohteena on erityisesti Eurostudent VII -kyselytutkimus vuodelta 2019, jonka tuloksia on täydennetty oppimisvaikeuksia kokevien opiskelijoiden haastatteluilla. Lisäksi esittelen tuloksia Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksesta.

Oppimisvaikeuksia yleisimmin ammattikorkeakouluopiskelijoilla

Eurostudent VII -kyselytutkimuksen mukaan ammattikorkeakouluopiskelijat ilmoittavat yliopisto-opiskelijoita useammin erilaisia oppimisvaikeuksia. Ammattikorkeakouluopiskelijoista naisista 7,4 prosenttia ja miehistä 7,2 prosenttia ilmoittaa oppimisvaikeudesta, kun taas yliopisto-opiskelijoista naisten osuus on 4,8 prosenttia ja miesten 3,8 prosenttia. Kyselyn mukaan myös eri alojen välillä löytyy eroja oppimisvaikeuksien ilmoittamisessa.

Opiskelijoiden kesken on eroa, kuinka paljon oppimisvaikeuksien koetaan vaikuttavan opintoihin. Hieman yli puolet oppimisvaikeuksia ilmoittavista opiskelijoista kokee vaikeuksien haittaavan jonkin verran opintoja. Yliopisto-opiskelijoista 30 prosenttia ja ammattikorkeakouluopiskelijoista 18 prosenttia kokee vaikeuksien haittaavan paljon opintoja. Yliopisto-opiskelijoista 15 prosenttia ja ammattikorkeakouluopiskelijoista 25 prosenttia kokee, etteivät vaikeudet haittaa opintoja.

Myös korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksessa on tarkasteltu oppimisvaikeuksien yleisyyttä kysymällä, kuinka monella opiskelijalla on todettu oppimisvaikeus tai oppimiseen vaikuttava vamma. Yleisin oppimisvaikeus oli lukivaikeus, josta raportoi 5,4 prosenttia opiskelijoista. Vuoden 2012 tutkimuksessa oli lukivaikeuden tunnistuslistaan perustuvia kysymyksiä, joiden avulla voidaan arvioida niiden opiskelijoiden määrää, joilla on lukivaikeuteen viittaavia piirteitä. Näitä opiskelijoita oli kahdeksan prosenttia naisista ja kuusi prosenttia miehistä.    

Opiskelijoilla on erilaisia kokemuksia tuen saamisesta

Opiskelijoilla on erilaisia kokemuksia opiskelusta ja tuen saamisesta opintoihin. Eurostudent VII -kyselyn mukaan oppimisvaikeuksia raportoivista opiskelijoista 23 prosenttia ilmoitti, etteivät saa lainkaan riittävästi tukea. Opiskelijoista 15 prosenttia kertoi, ettei tarvitse tai halua tukea. Oppimisvaikeuksia kokevilla opiskelijoilla oli enemmän kielteisiä kokemuksia opiskeluista kuin niillä opiskelijoilla, jotka eivät ilmoittaneet oppimisvaikeuksista. Erot muihin opiskelijoihin eivät olleet suuria, mutta niitä esiintyi hyvin monella eri opiskelun osa-alueella.

Haastatellut opiskelijat kuvasivat sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia tuen saamisesta opiskeluun. Ongelmana nähtiin, että opiskelijat joutuvat itse ottamaan selvää mahdollisista tukimahdollisuuksista eikä niistä tiedotettu aktiivisesti opintojen alussa. Oppilaitoksissa oli myös eroa sen suhteen, kuinka paljon tukimahdollisuuksista tiedotettiin ja kuinka laajat opiskelujärjestelyt olivat mahdollisia.

Parhaimmassa tapauksessa oli mahdollista keskustella vastuuhenkilön kanssa laajasta valikoimasta erilaisia opiskelujärjestelyjä. Ammattikorkeakouluissa oli enemmän tukea koordinoivia vastuuhenkilöitä, kun taas yliopistossa lisäaikaa tehtäviin saattoi saada helpommin vain pyytämällä. Ongelmallista oli, että hyvätkin tukimahdollisuudet näyttäytyivät sattumanvaraisina, kuten esimerkiksi tiedon saaminen äänikirjoista.

Opiskelijat kokivat, että koska tuen saaminen vaati paljon omaa aktiivisuutta, se myös laittoi opiskelijat eriarvoiseen asemaan. Opiskelijoissa oli eroa sen suhteen, kuinka helppoa omasta oppimisvaikeudesta oli puhua. Vaikka osalla oppimisvaikeus oli ollut jo pitkään tiedossa, virallinen todistus omasta lukivaikeudesta piti kuitenkin hankkia vasta aikuisena ja usein itse. Myös korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksesta käy ilmi, että hyvin monella korkeakouluopiskelijalla oppimisvaikeudet todetaan suhteellisen myöhään, sillä naisista 38 prosentilla ja miehistä 56 prosentilla vaikeudet oli todettu alle 16-vuotiaana.

Korkeakoulutuksen saavutettavuutta voidaan parantaa

Osa tutkimukseen haastatelluista opiskelijoista oli myönteisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin opinnot olivat korkeakoulussa sujuneet. Ammattikorkeakoulut nähtiin hakeutumisen suhteen saavutettavampana opiskeluympäristönä kuin yliopistot. Monet oppimisvaikeuksia kokevista opiskelijoista olivat siirtyneet korkeakouluopintoihin ammatillisista opinnoista, ja muihin opiskelijoihin verrattuna heillä oli pidempi viive korkeakouluopintoihin. Myös haastatteluissa tuli ilmi opiskelijoiden opiskelupolkujen moninaisuus, ja monet olivat aikuisopiskelijoita. Viiveet eivät aina olleet haitaksi, vaan esimerkiksi työkokemus oli vahvistanut omaa osaamista, mikä helpotti opiskelua korkeakoulussa. Toisaalta opiskelijat olisivat toivoneet myös vähemmän mutkikkaita opiskelupolkuja ja kannustusta korkeakouluopintoihin.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan oppimisvaikeuksiin suunnatuilla tukipalveluilla voidaan edistää opiskelijoiden opinnoissa suoriutumista ja opiskelumenestystä. Tärkeänä on pidetty kokonaisvaltaista tukea. Myös oppimisvaikeuksien arviointi näyttäisi olevan hyödyllistä korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Kuntoutussäätiöllä on ollut monia oppimisvaikeuksiin suunnattuja tutkimus- ja kehittämishankkeita, joiden tulokset ovat samansuuntaisia kuin mitä on saatu kansainvälisissä tutkimushankkeissa.

Tietoa opiskelijoiden kokemuksista ja toimivista tuen muodoista tarvitaan kuitenkin lisää. Koronapandemia saattaa syventää aiempia vaikeuksia, joten on tärkeää, että tukea tarvitsevat opiskelijat huomioidaan poikkeusoloissa ja myös niiden jälkeen. Jo olemassa olevan saavutettavuuskriteeristön nykyistä vahvempi hyödyntäminen olisi yksi tapa parantaa saavutettavuutta korkeakouluissa.