Empaattinen, tarmokas, sitkeä ja visionäärinen. Siinä muutama keskeinen Airi Valkamaa luonnehtiva piirre.

LukSitko 2/18: Airi Valkama – lukiongelman unilukkari

Suomi tunnusti lukiongelman viiveellä verrattuna läntisiin maihin, kuten Ruotsiin, Englantiin ja Saksaan.  Tunnustamisessa ja tunnistamisessa toimi valtakunnallisena unilukkarina Airi Valkama, tuolloin vielä Yleisradion aikuisopetusohjelmien tuottelias toimittaja. 

Läntisissä maissa oli pidetty useita oppimisongelmia käsitteleviä kampanjoita 1980-luvulla. Kun eräässä vuosikymmenen lopun aikuiskoulutuskonferenssissa suomalaisilta tiedusteltiin lukiongelmasta, vastaus kuului: ”Suomessa on sataprosenttinen lukutaito.”  
Siihen uskottiin.   

Portaanpään kristillinen opisto oli varmaankin toimelias ensin. Rehtorinsa Martti Antolan toimesta järjestettiin lukikursseja Ruotsin mallin mukaan. Myös Ylen aikuisopetus valpastui. Pieni työryhmä, Airi sen jäsenenä, rakensi kampanjan, johon kuului asiaohjelmia sekä tukikirja Sanasolmu.  Sillä Yle reagoi YK:n lukutaitovuoteen 1990. 

Sanasolmu nosti esille henkilöitä, jotka olivat valmiit kertomaan omista lukiongelmistaan tai lastensa ongelmista, sekä siitä, miten he ovat ongelmista selvinneet. Heitä oli varsin vaikeaa löytää. Yksi mukaan suostuneista oli 50-vuotias muurari Tauno Aaltonen. Hän ei osannut lukea eikä kirjoittaa”. Airi muistaa. 

Sanasolmuvaikutuksesta lähdettiin ripeästi liikkeelle. Alkoi tapahtua, liki rytinällä.  
Opetusministerinä oli tuolloin Riitta Uosukainen, entinen pedagogi. Hän kokosi työryhmän tehtävänä selvittää aikuisten lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksia. Airi Valkama oli sen jäsen toimittajan ominaisuudessa.  
”Vielä silloin minua ei pidetty kohderyhmän edustajana”, hän huomauttaa.  
Kuitenkin myös Airi on lukiongelmainen, samoin hänen aikuiset lapsensa. 

Opettajan tuki oli ratkaiseva 

Kirjat kuuluivat Airin lapsuuteen, järvenpääläiseen työläiskotiin. Airi luki paljon. 
”Ymmärretäänköhän, mitä lapselle merkitsee se, että hänellä on omia kirjoja”, hän tuumaa nyt.  

Oppimisongelmaisten vakio kompastuskivi on koulu.  Monelle se on kuin törmäisi seinään. Pidetään tyhmänä ja laiskana. Itsetunto joutuu koetukselle. 
Airi Valkama selvitti itsensä oppikouluun kolmannella yrittämällä.  Vaikka hänen kirjoituksessaan oli outoja virheitä, kohdalle osunut viisas opettaja Leevi Siitonen tajusi lapsen lahjakkuuden ja puolsi kouluun pääsyä.  
 
Airi pärjäsikin sangen hyvin. Sitä eivät luokkakaverit aina ymmärtäneet, miten tunnilla niin hyvä oppilas menestyi kehnosti kokeissa. Vieraat kielet tuottivat tuskaa, ja äidinkielessä tuli virheitä. Airi tuplasi kaksi luokkaa. 
Koulunkäyntiään Airi kustansi kesätöillään ja ompelemalla vaatteensa pääosin itse.  

Uutta testamenttia muinaiskreikaksi 

Airi alkoi opiskella teologiaa, pänttäsi sen edellytettäviä kieliä, kreikkaa, hepreaa ja latinaa. Kesät hän oli töissä Kellokosken sairaalassa, kunnes elämään tulivat aviopuoliso Ilkka sekä lapset Soila, Jouka ja Isma. 
”En pystynyt suorittamaan latinan proota, vaan jouduin tyytymään niin kutsuttuun munkkilatinan tutkintoon. Mutta muinaiskreikaksi kirjoitetun Uuden testamentin selvittämisestä suivaannuin. Hakeuduin Yleisradioon produsenttikurssille. Siellä koulutettiin ohjelman tekijöitä. Yksi kouluttajista oli Mikko Niskanen”, Airi kertoo. 

Airi pääsi aikuisopetusohjelmiin harjoittelijaksi ja jäi toimittajaksi kolmeksi vuosikymmeneksi. Siinä sivussa hän suoritti arvosanoja Tampereen yliopistoon: cumut sosiaalipolitiikassa, tiedotusopissa ja aikuiskasvatuksessa. Pro gradun aiheena oli suomenkielisen opistotoiminnan käynnistyminen Ruotsin suomalaisten keskuudessa 1970-luvulla. 

Dokkareita edistämään suvaitsevaisuutta 

Airi Valkama oli tuottelias toimittaja. Hän oli kokenut lapsuutensa Järvenpään ”Suomen kansainvälisimpänä paikkana” ja se kokemus taustanaan hän teki ohjelmia Suomen vieraista kulttuureista, tataareista, juutalaisista, vanhasta venäläisestä emigranttipolvesta, somaleista, vietnamilaisista, kurdeista.  
”Näiden ohjelmien eteen sain tapella”, hän kertoo.   
Airi oli sisukas ja periksi antamaton. Bangladesh-dokumentillaan hän joutui uhmaamaan jopa Ylen ylintä johtoa, ennen kuin prosessissa oleva työ sai vihreän valon.  

”Tein dokumenttiohjelmia kansanliikkeistä, kansanopistoista, körttiläisyydestä sekä  Märta Tikkasen kanssa sarjan naisten asemasta ja dokumentin Nainen ja valta presidentti Tarja Halosesta. Lähestymistapanani oli aina erilaisuuden hyödyntäminen kulttuurissa.” 

Lukiongelmissa toimijan paikalle 

30 vuotta sitten Sanasolmun jälkeen alkoi tapahtua, etenkin Helsingissä.  Heti YK:n lukuvuoden jälkeen perustettiin 1994 Helsingin seudun erilaiset oppijat -yhdistys, HERO. Airi Valkamasta tuli sen puheenjohtaja, yli kahdeksi kymmeneksi vuodeksi, vuoteen 2015 saakka. Silloin hän siirtyi kunniapuheenjohtajaksi. 

HEROn sankari ja lähes yliaktiivinen ideamoottori oli alusta pitäen ollut Airi Valkama, ja niin alkoi tapahtua”, kirjoitti Ilkka Taipale viime vuonna teoksessaan Mielisairaalassa, Lääkärin muistelmat. 

Vuonna 2001rekisteröitiin Erilaisten oppijoiden liitto. Sen puheenjohtajana Airi toimi kuluvan vuoden kevääseen ja on nykyään kunniapuheenjohtaja.  
”Kun Erilaisten Oppijoiden Liitto ei aluksi halunnut rekisteröityä, saamamme rahat menivät HERO:lle ja se toimi pitkään johtavana valtakunnallisena oppimisongelmaisten yhdistyksenä”, Airi kuvaa alkuvuosia. 

”Olen aina halunnut tehdä työtä verkostoissa, ideoida ja käynnistää, en olla päättäjä.  
Rahoituksen takapiruna toimi aktiivisesti professori Jarkko Hautamäki, Niilo Mäki Instituutti on tuonut tutkimukseen perustuvaa osaamista lasten parissa työskentelystä, OAJ:n Olli Luukkainen oli tärkeä Lukibussi-hankkeessa ja opetusministeri Olli-Pekka Heinonen perusti työryhmän tekemään suosituksia ylioppilaskirjoituksia varten. Vappu Taipale ja Jukka Sarjala johtivat yhdessä minun kanssani Oikeus Oppimiseen -neuvottelukuntaa”, Airi listaa muutamia keskeisiä toimijoita.  

Helsingin kaupunki oli ripeästi liikkeellä. Apulaiskaupunginjohtaja Antti Viinikan asettama työryhmä selvitti, mitä lukiongelman eteen on Helsingissä tehty.  Kirjastonjohtaja Ritva Granlund perusti Kallion kirjastoon lukinurkan, missä järjestettiin kursseja, muiden muassa kirjoittamisvaikeuksista nimellä Vuotava kynä. Lukinurkan aktiivinen päivystäjä oli Sisko Savolainen, Alvar-palkinnolla palkittu lukiongelmainen tehotoimija.  

Anna-Maija Hintikan toimesta Käpylän iltaoppikoulussa pidettiin kursseja, joissa etsittiin ongelmiin ratkaisuja: Miten jatkaa polttamatta päreitä? Suomenkielinen työväenopisto järjesti kursseja niin ikään. Turkuun siirtynyt Martti Antola käynnisti Turun kristillisessä opistossa LUKI-Tuki -toiminnan. Raija Syväoja aloitti lukiopetuksen lukioissa professori Terttu Arajärven innostamana.  

Airi Valkama jakaa toimeliaisuuden kunniaa työkumppaneilleen. Nimiä putoilee lisää: Kuntoutussäätiön neuropsykologi Seija Haapasalo, Vapaan Sivistystyön yhteisjärjestön/Kansanvalistusseuran Eeva Siirala, järjestötoiminnan ikimoottori Ilkka Taipale sekä nyt jo edesmennyt Opetushallituksen pääjohtaja Jukka Sarjala

”Useimmilla vaikuttajilla oli poliittisia yhteyksiä, mistä oli suuri etu. Kun toteutimme Oikeus oppimiseen -kampanjan, sitä toteuttivat hyvin monet tahot. Lukiongelmasta kiinnostuivat valtakunnalliset ja kuntapäättäjät, ministeriöiden edustajat, tutkijat, kuntoutuslaitokset, terveydenhuolto, kirjastot ja koulumaailmassa erityisesti aikuiskoulutus.” 

Airi Valkaman ohjastama HERO oli mukana toteuttamassa useita suuria hankkeita. Yksi niistä oli Erilaisten oppijoiden liiton kanssa työstetty Lukibussi, joka matkasi Pohjois-Suomesta etelään jakaen tietoa ja antaen neuvoja oppimisongelmaisille. ”Se oli todellinen success.”  
Lukibussia seurasivat mittavaat ESR-rahoitteiset Lukineuvola-, Osaava ohjaus ja Taitotuunaajat-hankkeet
”Lukineuvolan myötä toteutui yksi järjestön haaveista, saimme rahoituksen järjestölehden toimittamiseen. Minä tein Lukineuvolan hankeanomuksen, lehden nimeksi oli päätetty LUKISITKO. Kirjoitusongelmainen kun olen, kirjoitin anomukseen LUKSITKO. Se oli hallinnoijan Opetushallituksen mielestä ihan oiva nimi”, kertoi Airi Valkama käsissä olevan lehden taustasta pilke silmäkulmassa. 

Tiedustelin, keille toimijoille Airi pystyttäisi patsaan. ”Verkostolle, kaikille jotka olivat mukana erilaisen oppimisen kansanliikkeessä”, jakaa Airi kunniaa kaikille.  

Pudokkaat saatava samalle viivalle 

Tärkeää ei ole vain levittää tietoa, vaan tutkijaverkostojen avulla etsiä keinoja oppia erilailla. ”Kaikilla tulee olla samanveroinen oikeus oppimiseen”, Airi sanoo.  

”Kasvoin sota-ajan lapsena ajatukseen auttamisesta, epäoikeudenmukaisuudesta irrottautumiseen ja ihmisten ymmärtämiseen. Siihen pyrin toimittajan työssäni. Nyt meillä on oppimisongelmista verrattomasti enemmän tietoa ja keinoja kuin aloittaessamme 30 vuotta sitten. Silti peruskysymys, mistä pitää puhua, on sama.” 

Airi Valkama tarkoittaa luvuttomia koulupudokkaita, ilmiötä, joka yhä hyväksytään ”luonnollisena”, vaikka pudokkaiden mukaan vetämiseen olisi keinoja ja se koituisi yhteiskunnalle nykytilaa taloudellisemmaksi. Miksi kuitenkin on toisin? Haluavatko jotkut syrjäytyneitä?” Airi kysyy ja lisää: ”Kouluttamattomuus nykymaailmassa johtaa syrjäytymiseen.” 

Airi Valkama on saanut kahdesti Finnish Reading Accosiationin Aapiskukko-palkinnon ja 20 vuotta sitten hänet kruunattiin HERO:ssa Lukikuningattareksi. Vuonna 2002 Airi valittiin Uudenmaan läänin Vaikuttajanaiseksi.

Itseohjautuvuuden harha 

”Toisen asteen koulutuksessa puhutaan itseohjautuvuudesta. Missä iässä ihminen on itseohjautuva ja ovatko edes kaikki aikuiset koskaan?” Airi epäilee. 

”Pudokkailla on heikoimmat tukiverkot. Juuri siihen pitäisi puuttua. Kannattaisi panostaa varhaiskasvatukseen, missä ongelmat voidaan tunnistaa ajoissa. Ja kannattaisi pohtia, miten pudokkaat saadaan samalle viivalle muiden kanssa”, Airi vaatii.  

Pettynyt hän on myös siihen, miten niukasti oppimisvaikeuksien kohtaamiseen valmennetaan opettajakoulutuksessa. Kun koulujen kolmiportainen tuki toimii huonosti, muutoksia saa odottaa vielä pitkällä viiveellä.   

Pudokkaita on muuallakin kuin koululaisissa. On arvioitu, että vangeista 90 prosentilla on oppimis- ja lukiongelmia. Toinen iso ryhmä löytyy  mielenterveysongelmaisista. Kun kaikki he sekä dyslektikot, matemaattisuudessa ongelmalliset, keskittymisvaikeuksia omaavat, hahmottamisongelmaiset ja ADHD-ihmiset summataan, oppimisongelmaisia on arviolta joka viides aikuinen.  

Tänä syksynä Airi Valkama täytti 80 vuotta. Hän ei aio heittäytyä toimettomaksi. Se olisi kauhistus.  
Erilaisten Oppijoiden Liitossa havitellaan pian historiikkia. Airin kertoessa sen aistin hienoisen varautuneisuuden. Kaikki tietävät, että hänellä on takana olevasta toiminnasta mittavin kokemus ja know how.  
 
Teksti: Anneli Kajanto 
Kuvat: Isma Valkama 
Artikkeli on julkaistu LukSitko-printtilehdessä 2/18

”Oppimisongelmien alueella on ollut monta tärkeää vaikuttajaa ja monia jollakin osa-alueella toimijoita. Arvokasta oli luoda tutkijain, asiantuntijoiden ja toimijoiden verkostot. Siitä ovat hyötyneet kaikki.”